Tuoksu: Tuhti savu, makeutta, vanilijaa, tervaa, luumua. Alkoholi ei tunnu tulevan kovin voimakkaana. Osittain voi vaikuttaa sekin, että ei tarvitse tunkea nenää lasiin, kun tuoksut tulevat miellyttävänä.

Maku: Makea täyteläinen alku, hyvä. Jatkon puraisu myös melko makea, alkoholi nipistää hieman (jotenkin kaksivaiheisesti, lyhyt ja pidempi) mutta ei maistu pahalta vaan pehmeä makea savu hieman "polttaa. Tammen karvaus melko vaimea.


Jälkimaku: Maku jää puremaan pidempään kuin veden kanssa, jälkimaussa alkaa karvautta esiintyä. Kääntyy kuitenkin uudelleen savumaisuuteen. 

Vesilisäys: "2cl lisätty 2 tl vettä. 
Tuoksu: Aikas samaa kuin ilman vettä. Suolaisuutta. Lakritsia. Samaa makeutta, joka dominoi Highland Park 12:ssa (HP12 ei omia lemppareitani).  
Maku: Alku makeahko, miellyttävä - suht monivivahteinen puraisu, jossain vaiheessa hieman karvas alkoholisuus - karvaus - makea savu (samaa kuin tuoksussa). 

Lisätty vielä 1 tl vettä, kun n. puolet jäljellä. Juoma sameutuu (öljyjen liukoisuus vähenee) 

Tuoksu: suolaista, raikasta, mutta myös sitä HP makeutta (sherry).
Maku: Alkua seurannut puraisu jäi pois. Alkoholi alkaa tuntua päänupissa vaikka n. 1/4 juomatta 2cl alkumäärästä. Miellyttävän makea, kevyt karvas puraisu seuraa ja puraisusta jää karvautta, joka himmenee lakritsimaisen makeana. Puraisun aikana on melko paljon eri vivaihteita voimistuen ja himmentyen, makeutta, karvautta, joka kääntyy lakritsi, suklaa makeudeksi, jonka taustalla potkii tammen karvaisuutta. 

Jälkimaku: Pientä karvautta - loppu ei jää tolkuttoman savuiseksi, tenissä voimakkaampi jälkisavu, Uigeadail sammu suht makeana, hieman salmiakkiin viittaava lakritsi.

Loppuhjorinaa:
Makea pehmeä savu miellyttää. Toisaalta löytyy kontrastia. Joskaan en ole hirvittävä karvauden ystävä. Tenissä puuttuu phmeyttä, täyteläisyyttä ja makeutta. Tenin savu on enemmän yksin ja kuivahko.

Pisteitä: 89

Tähän kaveriin tutustuin Tennispalatsin William K:ssa. Hintaa annoksella oli jotain 7...8 eur/2cl. Pienenä makuaistin kalibrointina oli pohjilla tilkka Laphroaig Quater Caskia. Makuaisti tuntui toimivan, QC maistui miellyttävälle. Miellyttävälle maistui myös tämä 18 vee. Ravintelin hyllyssä himotti myös pullo Octomorea (versiosta ei tietoa), se jäi kuitenkin tällä kertaa maistamatta, aikataulu vei muualle.


Tuoksu: Pehmeää savua, luumuista rusinaa, lakritsia, häivähdys vanilijaa.

Maku: Melko mieto, makeahko, pehmeä, miellyttävä, melko täyteläinen alku. Alkoholikin tulee melko maltillisena ja kuivuu hieman karvaana savuiseksi.

Loppu: Kuivuu ja taipuu hieman karvaana enemmän savuiseksi. Loppumausta löytyy myös häivähdys palanutta kumia, joka ei ainakaan nyt pahemmin häirinnyt.

Vesilisäys: Mielestäni lisäsin vettä melko maltillisesti, ehkä n. puoli tl n. 1 cl viskiä. Niin tai näin niin eipä tuo viski tuota vesimäärää kestänyt. Tuoksussa ei selkeää muutosta ollut, ainakaan mitään uutta ei löytynyt. Mausta kaikkosi pehmeys ja täyteläisyys. Alkoholi dominoi hyvin nopeasti ilman makeita välivaiheita ja jälkimakukin muuttui entistä enemmän palaneen kumin suuntaan. 

Yhteenveto: Oikein miellyttävä savuinen tuote. Makeuttakin löytyy ihan hyvin. Lopun "palanut kumi" - häivähdys on pieni riski, mutta ilomielin mahtuisi pullollinen omaankin kaappiin. Vettä tuo ei tunnu paljoa sietävän. 

Pisteitä: 92 

Ja Ralfyn katsaus aiheeseen:

Tietoa tapahtumasta: http://viskisieppo.blogspot.fi/p/uisge-2013-infoa.html

Omat maistelut 1 cl annoksina
Teerenpeli 8
Old Pulteney 21 
Balvenie 21 
Talisker 25 
Provenance Coal Ila Young and Feisty 
Yamazaki 12  
Lagavulin 16 
Bowmore 12 
Jura Superstition 
Aberlour a'bunadh 
Bunnahabhain 18 
Provenance Bunnahabain Young and Feisty 
Big Peat
Tastingissä:
 Glenlivet 12 
 Glenlivet 15 
 Glenlivet 18 
 Glenlivet 16 Nadurra 
 Glenlivet The Guardians Single Cask Edition 

Mukavimpina tuttavuuksina mieleen jäivät Balvenie ja Talisker. Mitään muistiinpanoja ei tullut tehtyä, joten kovin viiltävää analyysiä ei viskeistä irtoa. Ja onhan tuota lukumäärääkin hieman ylimäärin. Oikeastaan oli mieluummin yllätys, että jonkinlaisia vivahde-eroja löytyi koko setin läpi. Joskus kaikki alkaa mennä linnun maidoksi jo muutaman laadun jälkeen. Kaikista löytyi ihan mukavia makuja, joistain pieniä vivahteita epämiellyttävyyksistä. Oikeastaan vain Jura Superstition oli sellainen, jota tuskin kaappiini himoitsen.

Tilaisuuden ohjelmalehtinen:
https://docs.google.com/file/d/0B4DoLSNWgkFheUpfTjdjRjVKY1U/edit?usp=sharing

Siivuni Islay saaren maata lunastin Laphroaig Quater Caskilla. Hommahan toimii siten, että pakkauksen sisällä olevasta lapusta syötetään koodi Laphroaigin kotisivuille. Näin minusta siis tuli Islay saaren Landlord.

Tuoksu: Tuhtia savua, hieman vaimeampi kuin Ardbeg ten, salmiakkilakritsi, sitrusta, täyteläisyyttä, vanilija, suola.

Maku: Savua joo :-), makeahko sitrus, täyteläisyyttä, suolainen, alkoholi puraisee ihan miellyttävän savuisena.

Loppu: Miellyttävä savuisuus, pientä karvautta.

Vesilisäys: Merellistä raikkautta enemmän, makeutta enemmän, vanilijaa, sitrus makeutuu, maut muuttuvat rauhallisemmin - pysyy aloittelijakin paremmin mukana muutoksissa.

Yhteenveto: Miellyttävää savua makeahkolla sitruksella ja muillakin vivahteilla, joita lötyy lisää dramin huvetessa.  Myös sherryn makeus tuntuu, mutta ei liikaa.

Pisteitä: 91

Jo pullon avaaminen täyttää tilan savulla - suu venähtää hymyyn. Glencairniin 2 cl juomaa, korkin nuuhkaisu, korkki paikalleen, sormelle pudonnen tipan tuoksuttelu. Ensimmäinen nuuhkaisu lasista ja pieni maistiainen - tuntuu kuin hiilikekäleen olisi laittanut suuhunsa. Annan tilaneen rauhoittua kymmenisen minuuttia, nyt löytyy hieman muutakin.

Tuoksu: Hedelmäinen, sitrusmainen, savu, raikas

Maku: Kevyehko, savuinen, sitruunainen.

Loppu: Häipyvä savu, selkeä savu jää pitkäksi aikaa

Vesilisäys: Pieni vesilisäys ei merkittävästi muuttanut tuokua tai makua, lähinnä pyöristelee kulmia.

Yhteenveto: Miellyttävää, raikasta, tuhtia savua ja sitrusta. 

Pisteitä: 90

Kuvassa näkyvän auton merkki ja malli on lisätty kommenttiosioon.

Ralfyn katsaus aiheeseen...

Tukholman risteilyllä piti vielä kokeilla muutamia juomia - onko tosi ettei minusta ole viskeistä nauttimaan.

Ensimmäinen kokeilu oli Balvenie 12 Double wood. Tuoksu oli mieto, vienoa savua. Maussa hedelmäistä makeutta ja mietoutta. Tätä sentään pystyi juomaan, mutta ei tuo mitenkään viski-innostusta roihauttanut.

Seuraavat kokeilut sitten kolahtivat ja kohtalaisen kovaa. Islay saaren tuotteista löytyi savua, joka puhutteli ja vangitsi viskimaisteluun. Reissulla tuli maistettua: Ardbeg Ten, Laphroaig Quater Cask, Caol Ila Distillers Edition ja Laphroaig Brodir. Näistä nämä kaksi viimeistä olivat ensikertalaiselle liian tuhteja ja toki hieman hintavampiakin. Ostoskoriin nousivat Ardbeg Ten ja Laphroaig Quater Cask. 

Ensimmäinen tietoinen kosketukseni single malttien mailmaan tapahtui Taliskerilla. Hankintakynnystä madalsi pieni 0,2 l koko ja sen myötä maltillinen hinta Alkon hyllyllä.

Ensikokeilu ei minusta viskiharrastajaa tehnyt. Ilmeisesti pippuri ja alkoholi potki ensikokeilussa liikaa. Myöhemmässä paluussa maku alkoi jo miellyttää. 

Tähän täytyy vielä tutustua paremmin.




Ralfyn vlogi aiheesta...